Ifrahin todistus

"Lapseni varastettiin – mutta annoin anteeksi"

Etelä-Suomalaisen kerrostaloasunnon ilmassa leijuu öljyn ja eksoottisten mausteiden raskas tuoksu. Istahdan sohvalle, ja kohta kodin iloinen emäntä tuo eteeni vastavalmistettuja sambusa-­piiraita ja inkivääriltä tuoksuvaa kuumaa teetä. Taulutelevision ja lasten melusta huolimatta aistin Pyhän Hengen suloisen läsnä­olon. Olen saapunut somalialaisen ystäväni Ifrah Mohamed Adean vieraanvaraiseen kotiin.

Ifrah on yhdeksän lapsen äiti, jonka elämäntarina on täynnä dramatiikkaa ja menetyksiäkin. Silti tämä Jumalan nainen on säilyttänyt valoisan elämänasenteensa. Ifrah omaa ihmeellisen kyvyn toipua kokemistaan elämänkolhuista. Kun kuuntelen ystävääni, ymmärrän, miksi hän vaikeista kokemuksistaan huolimatta on niin iloinen ja vapaa.

Lapsuus Somaliassa

Ifrah syntyi noin 40 vuotta sitten Mogadishussa keskiluokkaiseen sunnimuslimiperheeseen. Vanhempien erottua hän jäi isänsä huollettavaksi.

Isä kasvatti tyttärensä rakkaudella turvallisessa, islamin näkökulmasta vapaamielisessä ilmapiirissä.

Ifrah valmistui luokanopettajaksi. Somalialaiseen tapaan avioitumisensa jälkeen lapsiluku kasvoi nopeasti ja Ifrahsta tuli kotiäiti.

Suomesta turvapaikka

Nuori perhe oleskeli useassa eri maassa, kuten Saudi-Arabiassa, Saksassa ja Venäjällä. Perheen asuessa Venäjällä 1980-luvun lopulla Somaliassa puhkesi sisällissota. Maa ajautui täydelliseen kaaokseen synnyttäen valtavan pakolaisvirran muihin maihin. Kuivuudesta seurannut nälänhätä lisäsi entisestään somalialaisten ahdinkoa.Somaliaan ei ollut enää turvallista palata, ja Ifrahn perhe päätti hakea turvapaikkaa Yhdysvalloista. Raskaana ollut Ifrah kuuli kuitenkin Venäjän rajanaapurista Suomesta ja sen terveydenhuollon korkeasta tasosta.Ongelmaraskautensa vuoksi Ifrah halusi päästä pian suomalaisen lääkärin hoidettavaksi. Vaikka tämä maa oli Ifrahlle täysin vieras, hän koki haluavansa asettua juuri tänne.

Vuonna 1990 Ifrah sai perheelleen kuntapaikan länsi-Suomesta. Ifrah viihtyi jopa niin hyvin, että hän päätti mielessään, ettei koskaan muuta sieltä pois. Ifrah ystävystyi nopeasti paikallisten suomalaisten kanssa; ystävien tuki helpotti Suomeen sopeutumisessa. Useimmat näistä suomalaisista ystävistä olivat tunnustavia kristittyjä. Koskaan hän ei kuitenkaan kokenut, että häntä olisi painostettu uskonasioilla, vaikka evankeliumi oli esillä keskusteluissa ja hän osallistui seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin.

Rakkautta osoitettiin auttamalla perhettä mm. lastenhoidossa ja kotitöissä. Lapsia oli useita, joten auttavia käsiä tarvittiin – varsinkin kun perheen isä oli paljon poissa kotoa.

Ongelmia avioliitossa

Ifrahn avioliittoa oli jo pitkään varjostanut aviomiehen väkivaltainen käytös ja päihteiden väärinkäyttö. Lisäksi mies olisi halunnut perheen muuttavan Yhdysvaltoihin, mutta Ifrah ei halunnut jättää turvalliseksi kokemaansa Suomea.

Avioliitto päättyi lopulta eroon. Ilman Suomessa syntynyttä laajaa sosiaalista verkostoa Ifrahn olisi ollut hankalaa selviytyä yksinhuoltajan arjesta monen lapsen kanssa. Ystävien antama arjen apu, henkinen tuki ja esirukous kantoivat vaikeimman yli.

Uskonratkaisu

Ifrah oli kuullut kristittyjen Jumalasta jo usean vuoden ajan, ennen kuin hän pikkuhiljaa kypsyi ajatukseen Jeesuksen vastaanottamisesta elämäänsä. Uskonratkaisun hän teki eräänä iltana vuonna 1997.

Ifrah oli antanut asuntonsa muslimien rukouskäyttöön Ramadan-paastokuukauden ajaksi. Sisimmässään hän koki asiasta ristiriitaa. Sinä iltana Ifrah tunsi, kuinka Pyhä Henki kehotti häntä valitsemaan Jeesuksen ja jättämään islamin taakseen. Ratkaisu ei ollut helppo, sillä hän koki toisen voiman pidättelevän häntä tiukassa otteessaan.

Lopulta Jeesus voitti ja Ifrah päätti lähteä seuraamaan Herraa. Seurakunta iloitsi tuosta päätöksestä ja Ifrah kävi uskovien kasteella.

Painostusta ja tulipalo

Somalialaisten taholta alkoi voimakas painostus. Tieto Ifrahin kääntymisestä kristityksi levisi nopeasti. Somalialaiset eivät voineet hyväksyä muslimin kääntymistä kristityksi. Jopa Ifrahlle tuntemattomat somalialaiset soittelivat ulkomailta ja kehottivat häntä palaamaan islamin opetuksiin. Häntä kirottiin sekä uhkailtiin väkivallalla ja lasten viemisellä pois Suomesta.

Ifrahn kodissa sattui myös tulipalo, joka tuhosi perheen koko asuinhuoneiston irtaimistoineen. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin. Perheellä ei ollut kotivakuutusta, ja satojen tuhansien eurojen korvaus­vaatimukset masensivat Ifrahn toimintakyvyttömäksi.

Kerran nukkuessaan enkeli ilmestyi hänelle. Unessa Jumalan sanansaattaja julisti Ifrahlle vapautta kaikista taakoista. Pian tämän jälkeen pidettiin viranomaispalaveri, jossa korvausvaatimuksista luovuttiin kokonaan.

Birminghamin kautta Etelä-Suomeen

Koska elämä kristittynä somalina ei ollut helppoa, Ifrah sai ajatuksen muuttaa lastensa kanssa Englantiin. Hän päätyi Birminghamiin. Jumala piti ihmeellisellä tavalla huolta koko perheestä; kaikki käytännön asiat asunnosta huonekaluihin järjestyivät vaivattomasti. Hän koki suomalaisten ystäviensä esirukouksen jokapäiväisessä elämässään.

Kerran Ifrahn lukiessa Raamattua Jumala puhui hänelle, että perheen pitäisi palata takaisin Suomeen. Niinpä kahden Englannissa vietetyn vuoden jälkeen hän palasi lapsineen Suomeen.  Ifrah asettui eteläiseen Suomeen.

Uusia ystäviä ja seura­kuntayhteys

Tässä vaiheessa minun ja Ifrahn tiet kohtasivat. Työskentelin sosiaalialan projektissa tehden työtä somalialaisten perheiden parissa. Ifrahn ystävä länsi-Suomesta soitti minulle ja kysyi, voisinko pitää yhteyttä Ifrahon; auttaa häntä tarvittaessa sekä viedä seurakunnan tilaisuuksiin.

Projektin muiden työntekijöiden kanssa ryhdyimme auttamaan yhdeksänlapsista perhettä monissa käytännön asioissa. Meistä tuli läheiset ystävät. Omasta seurakunnastani myös Ifrah löysi hengellisen kotinsa. Seurakunta muodostui tärkeäksi osaksi Ifrahn ja hänen lastensa elämää.

Hän on alusta lähtien ollut aktiivinen seurakunnassa kävijä tuoden oman arvokkaan panoksensa Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Seurakunnassa hän on myös saanut monikertaisesti uusia isiä, äitejä, siskoja ja veljiä menetettyjen tilalle somaliyhteisön suljettua hänet ulkopuolelle.

Pahin pelko toteutui

Jo monta vuotta Ifrah oli pelännyt ex-miehensä suvun uhkauksen toteutumista eli lastensa kaappausta. Kesällä 2003 äidin pahin pelko toteutui.

Lasten isä ja isoisä tulivat hakemaan lapsia kotoa sanoen haluavansa ostaa heille lahjoja. Vastentahtoisesti Ifrah antoi kolme lastaan, 6-vuotiaan, 9-vuotiaan ja 11-vuotiaan, isän ja isoisän mukaan. Lapset oli määrä palauttaa kahden tunnin kuluttua.

Kun lapsia ei alkanut kuulumaan, äiti huolestui. Pian tulikin soitto, jossa kerrottiin lasten olevan Ruotsin laivalla mutta tulevan pian kotiin. Ifrah kuitenkin aavisti, mistä on kysymys, ja soitimme välittömästi poliisille kertoen heille kaappausepäilystä.

Puhelun jäljitettiin tulleen Ruotsista, ja poliisi tiedotti Ruotsin viranomaisia rajojen sulkemiseksi. Lapset, isä ja isoisä olivat kuitenkin ehtineet jo lähteä maasta väärillä asiakirjoilla. He olivat matkanneet Somaliaan, jossa he ovat edelleen. Kuuteen vuoteen äiti ei ole tavannut lapsiaan.

Tapahtunut oli valtava järkytys Ifrahlle, mutta Jumala vahvisti häntä jälleen unen kautta. Unessa Ifrah näki tulevaisuutensa järkensä menettäneenä ja Jumala kysyi häneltä, kuka huolehtisi hänen kotona olevista kuudesta lapsestaan, jos hänestä ei siihen olisi. Äidin tulisi ajatella nyt kotona olevia lapsiaan.

Jumala lupasi huolehtia Somaliassa olevista kolmesta lapsesta ja tuoda heidät vielä takaisin äidilleen. Jumala tähdensi tämän olevan Hänen asiansa, eikä Ifrahn tulisi tästä huolehtia vaan luottaa ainoastaan Jumalaan.

Juurtuminen Sanaan

Vaikka lasten varastaminen äidiltään on ollut inhimillisesti traaginen tapahtuma, Jumala on tapansa mukaan kääntänyt asian voitokseen.

Ifrah on mm. käynyt kaksivuotisen raamattukoulun ja tehnyt useita lähetysmatkoja, esim. Israeliin ja Espanjaan. Hänen kolme nuorinta lastaan käyvät kristillistä koulua, ja myös muut Suomessa asuvat vanhemmat lapset ovat tunnustavia kristittyjä.

Ifrah itse sanoo, että hänen olisi ollut paljon vaikeampaa käydä raamattukoulua, valmistautua Jumalan työhön ja keskittyä evankeliointiin, jos kaikki yhdeksän lasta olisivat olleet hänen huolettavinaan. Vaikka hän ikävöikin lapsiaan, hän luottaa Jumalan lupaukseen pitää heistä huolta ja lopulta tuoda heidät takaisin.

Anteeksiantaminen vapauttaa

Ifrahn elämässä oli vaihe, jolloin hän halusi mieluummin samaistua suomalaisiin ja heidän tapoihinsa; hän ei halunnut juurikaan olla tekemisissä somalialaisten kanssa. Nämä olivat haavoittaneet häntä monella tavoin.

Kotiseurakunnan sijaitessa moskeijan naapurissa hän on usein kokenut somalialaisten pilkkaa, uhkauksia, jopa tönimistä. Myös hänen lapsiaan on häiritty. Anteeksiantaminen ei ole ollut siis helppo prosessi, vaikka Jumala on osoittanut sen olevan ainoa tie eteenpäin pääsemiseksi.

Viime aikoina somalialaisten suhtautuminen Ifraha kohtaan on kuitenkin muuttunut; häntä on alettu lähestymään ystävällisemmin, ongelmatilanteissa häneltä on pyydetty apua, ja avoimuus evankeliumille on ollut selvästi havaittavissa.

Itse uskon anteeksiantamisen merkittävään rooliin uuden avoimuuden syntymisessä. Ifrah on antanut anteeksi niille, jotka ovat halunneet vahingoittaa häntä ja hänen lapsiaan.

Anteeksiantaminen on tuonut uudenlaista iloa ja vapautta sekä auktoriteettia Hengessä. Somalialaiset eivät ole Ifrahn silmissä enää vihollisia vaan Jumalan rakkauden kohteita, joita tulee lähestyä ystävällisesti ja tavoittaa Jeesukselle.